Skip to content

Pyhäjoen kirjasto

Pyhäjoen kirjaston kuulumisia

Tag Archives: Vinkki

Saksalainen Rainer Werner Fassbinder (1945 – 1982) ehti kiistellyn lyhyen elämänsä aikana ohjata nelisenkymmentä elokuvaa sekä 15-tuntisen televisiosarjan Berlin Alexanderplatz.

Pelko jäytää sielua (Angst essen Seele auf) on vuodelta 1974. Hätkähdyttävä elokuva kertoo eleettömin keinoin vanhemmasta leskirouvasta Emmistä, joka rakastuu itseään parikymmentä vuotta nuorempaan marokkolaiseen siirtotyöläiseen Aliin. Arabeja pidetään hädin tuskin eläimiä parempina ja Emmin sukulaiset ja ystävät katsovat naisen seonneen. Kun naapurit ja työkaveritkin alkavat hyljeksiä Emmiä, rakastuneet ovat yksin maailmassa ja saavat turvaa vain toisistaan.

Elokuva on moniulotteinen kertomus rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta. Tämä kohtaus kertoo jotain oleellista elokuvan tunnelmasta.

Pelko jäytää sielua esitetään kirjaston näyttelytilassa perjantaina 27.4. klo 18. Elokuva kestää noin 90 minuuttia ja on kielletty alle 18–vuotiailta. Näytös on ilmainen. Elokuvakerhoon ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon, riittää että saapuu paikalle.  Leffan voi näytöksen jälkeen lainata myös kotiin.

Avainsanat: , , ,

Maaliskuun viimeisenä perjantaina Kirjaston Elokuvakerhossa esitetään komediaa ja draamaa yhdistävä The Station Agent – Yksinäinen asemapäällikkö.  Kyseessä on amerikkalainen, pienellä budjetilla kuvattu elokuva vuodelta 2003.

Päähenkilö on lyhytkasvuinen Finbar McBride, joka on kiinnostunut vain junista ja välttelee muita ihmisiä. Finbar päättää muuttaa perinnöksi saamalleen pikkuruiselle rautatieasemalle, jossa voi rauhassa erakoitua, mutta kaikki ei menekään suunnitellusti. Elämä on suloisen kirpsakkaa!

Elokuva katsotaan valkokankaalta kirjaston lehtikamarissa. Näytös on ilmainen ja sallittu lapsille. Elokuvan pituus on noin 90 minuuttia.  Elokuvan voi myös lainata näytöksen jälkeen.

Avainsanat: ,

On helppo ymmärtää, miksi jotkut pitävät pitkistä kirjoista. On aina vähän hankalaa aloittaa uusi kirja kun alussa ei ole ihan kartalla, ei tiedä kuka kukin on, tapahtumapaikatkin ovat outoja, eikä kerrontatapaa tunne. Kun lukee pitkää kirjaa, välttyy uuden kirjan aloittamisen tuskalta. Jos kirja on hyvä (ja pitkän kirjan on parasta olla lukijaansa miellyttävä), kertomuksen pariin palaaminen on helppoa. Parhaimmillaan kirjan henkilöitten elämää voi seurata kuin ystäviään viikkokausia.

Luin peräjälkeen kaksi pitkää kirjaa, jotka sattumalta tukivat toisiaan. Joulun aikaan uppouduin talojen ja kotien historiaan brittiläisestä näkökulmasta. Bill Bryson tunnetaan parhaiten kirjastaan Lyhyt historia lähes kaikesta. Teoksessaan Sisään! Bryson tutkailee maailman menoa kodin eri huoneitten innoittamana. Kirja kertoo ihmisen olemisesta esi-historiasta viktoriaaniseen Englantiin asti.

Brysonin jälkeen tartuin Sarah Watersin romaaniin Vieras kartanossa. Romaanissa on kauhuelementtejä ja Waters puhuu hyvin talosta, rakkaudesta, rappiosta ja kuolemasta.

Kirjoja yhdistää brittiläisyyden ohella hetki, jolloin yläluokka (ja ylempi keskiluokka) menetti etuoikeutetun asemansa teollisen vallankumouksen ja toisen maailmansodan välisenä aikana. Molemmat olivat erinomaisen vetäviä ja pitivät hyppysissään loppuun asti.

Varaa Sisään! täältä ja Vieras kartanossa täältä.

Avainsanat: , , , ,

Historian popularisoijan ja televisiostakin tutun Herman Lindqvistin lähes 800-sivuinen Ruotsin historia – jääkaudesta tulevaisuuteen  on helppoa luettavaa. Vauhdikkaat tapahtumat, sotaisat kuninkaat, sänkykamariseikkailut ja anekdootit seuraavat toisiaan kiivaassa tahdissa. Toisinaan hallitsijat vaihtuvat niin sukkelasti että on pakko selata taaksepäin. Kuninkaat tulevat tutuiksi, mutta tavallisesta kansasta ei juuri puhuta mitään.

Kaikkiaan tämä hupaisa ja Ruotsin historiaa helposti valaiseva opus on ollut lainassa vain surkeat viisi kertaa. Kirja on ilmestynyt suomeksi 2003. Kirjastoomme se on hankittu antikvariaatista maaliskuussa 2005. Luultavasti sitten on käynyt näin:  Se on luetteloinnin ja muovituksen jälkeen nostettu uutuustelineeseen, josta joku on sen lainannut. Koska kirja on paksu, on sama asiakas uusinut lainan. Tämän jälkeen sama asiakas on palauttanut kirjan ennen kesäkuuta 2005. Koska kyseessä on ollut silloin jo vanha kirja (toissavuotinen!), on kirja päätynyt uutuustelineen sijasta hyllyyn omalle paikalleen.

Ja hyllyssä se on nököttänyt, kunnes liki kuusi ja puoli vuotta myöhemmin minä halusin tietää Ruotsin varhaisemmasta historiasta.  Uusin sen kahdesti, koska kirjoitustyyli koukutti ja minun oli pakko jatkaa lukemista vaikka aikaa ei olisi ollutkaan. Vihdoin pääsin kirjassa 1900-luvulle. Tässä vaiheessa intoni lopahti ja lopetin lukemisen sivulle 686, kohtaan  jossa Ruotsista aletaan rakentaa sosiaalidemokraattista valtiota.

Nyt palautan kirjan, jotta joku toinenkin voisi sen löytää.

Avainsanat: , , ,

Samuli Ketola piti taannoin kirjastossa ansiokkaan luennon argentiinalaisen tangon juurista ja nykymuodoista. Meiltä ei argentiinalaista tangoa levyiltä löytynyt, mutta nyt tilanne on korjattu. Vaikka tangoa voi pelkästään kuunnellakin, alkavat jalat etsiä rytmiä kuin huomaamatta.

Carlos Gardel oli argentiinalaisen tangon ensimmäisiä suuria tulkitsijoita. Hänen läpimurtonsa oli kappale Mi noche triste 1917. Saman nimiseltä kokoelmalta löytyy 30 tangoa uran alusta viimeiseen, vuonna 1935 levytettyyn Guitarra, guitarra mia -kappaleeseen asti.

Carlos Gardel: Mi noche triste

 

Astor Piazzolla oli nk. tango nuevon tai uuden tangon kehittäjä ja mestari. Piazzolla siirsi tangon kaduilta konserttilavoille yhdistäen tangon rytmiin vaikutteita jatsista ja klassisesta musiikista. Maestro & Revolutionary on kahden cd:n kokoelma, joka sisältää sekä hittejä että kokeellisempia tangoja.

Astor Piazzolla: Maestro & Revolutionary

 

Rough Guide to Tango sisältää erinomaisen kokoelman tangoja laidasta laitaan.

The Rough Guide to Tango

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Harvoin saan luettavakseni näin vetävää nuorten fantasiakirjaa, joka ei menetä intensiteettiään missään kohti. Tanya on 12–13–vuotias tyttö, jolla on kyky nähdä keijuja. Keijut eivät ole mitään helinöitä vaan aika pahanilkistä ja häijyn näköistä porukkaa. Niitä on koko ajan ympärillämme, joka paikassa, mutta tavallisesti ihmiset eivät niitä näe. Miksi Tanya sitten näkee? Ja onko hän ainoa maailmassa, joka pystyy siihen? Keijut aiheuttavat hänelle harmia ja tekevät kiusaa, ja Tanya selittää kaiken omaksi syykseen.. Tanyan vanhemmat ovat eronneet ja Tanyan oikkuihin kyllästynyt äiti saa tarpeekseen ja lähettää Tanyan isoäidin hoiviin pariksi viikoksi.

 

Isoäiti asuu valtavassa, 200 vuotta vanhassa rapistuneessa kartanossa, jossa on perimätiedon mukaan salakäytäviä. Ympärillä kohoaa salaperäinen ja pelottava metsä. Eli tästä lähtien ollaan kunnon seikkailukertomusten juurilla. Matkalla talolle keijut kurkistelevat ohi huristelevaa autoa puitten oksilta ja lehtien kätköistä. Ilmassa väreilee odottava ja jännittynyt tunnelma.

 

Olisi mielenkiintoista tulkita kirjan alkua niin, ettei mitään keijuja oikeasti olisikaan olemassa. Perinteisissä poltergeist-tarinoissahan  murrosikää lähestyvä varhaisnuori kylvää ympärilleen hävitystä. Tai onko Tanyan oikuttelu vain reagointia vanhempien avioerotilanteeseen? Myöhemmin kirjassa keijujen olemassaolo on kuitenkin todellista.

Kirja on ensimmäinen osa trilogiasta, joten ehkä myöhemmin selviää myös se, miksi eläimet pystyvät näkemään keijut.

Avainsanat: , , ,