Pyhäjoen kirjasto

Harvoin saan luettavakseni näin vetävää nuorten fantasiakirjaa, joka ei menetä intensiteettiään missään kohti. Tanya on 12–13–vuotias tyttö, jolla on kyky nähdä keijuja. Keijut eivät ole mitään helinöitä vaan aika pahanilkistä ja häijyn näköistä porukkaa. Niitä on koko ajan ympärillämme, joka paikassa, mutta tavallisesti ihmiset eivät niitä näe. Miksi Tanya sitten näkee? Ja onko hän ainoa maailmassa, joka pystyy siihen? Keijut aiheuttavat hänelle harmia ja tekevät kiusaa, ja Tanya selittää kaiken omaksi syykseen.. Tanyan vanhemmat ovat eronneet ja Tanyan oikkuihin kyllästynyt äiti saa tarpeekseen ja lähettää Tanyan isoäidin hoiviin pariksi viikoksi.

Isoäiti asuu valtavassa, 200 vuotta vanhassa rapistuneessa kartanossa, jossa on perimätiedon mukaan salakäytäviä. Ympärillä kohoaa salaperäinen ja pelottava metsä. Eli tästä lähtien ollaan kunnon seikkailukertomusten juurilla. Matkalla talolle keijut kurkistelevat ohi huristelevaa autoa puitten oksilta ja lehtien kätköistä. Ilmassa väreilee odottava ja jännittynyt tunnelma.

Olisi mielenkiintoista tulkita kirjan alkua niin, ettei mitään keijuja oikeasti olisikaan olemassa. Perinteisissä poltergeist-tarinoissahan  murrosikää lähestyvä varhaisnuori kylvää ympärilleen hävitystä. Tai onko Tanyan oikuttelu vain reagointia vanhempien avioerotilanteeseen? Myöhemmin kirjassa keijujen olemassaolo on kuitenkin todellista.

Kirja on ensimmäinen osa trilogiasta, joten ehkä myöhemmin selviää myös se, miksi eläimet pystyvät näkemään keijut.

Avainsanat: Fantasiakirjallisuus, kirjavinkit, nuorten kirjallisuus, Vinkki