Pyhäjoen kirjasto

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran digitaalinen kansanrunousarkisto (http://dbgw.finlit.fi/skvr/) pitää sisällään tietokantamuodossa 34 –osaisen Suomen kansan vanhat runot –kirjasarjan. Pyhäjoelta kerättyjä runoja löytyy 54 kappaletta. Tarkemmin lukiessa niistä vain osa on varsinaisia runoja, sillä mukana on loitsuja ja muuta kansanperinnettä.

1912 H. A. Nikki – sukunimestä päätellen pyhäjokinen itsekin – on haastatellut isoisäni sisarta Jenny Hällströmiä ja isoisäni tätejä Anna ja Sanna Lahnojaa. Tätejä on kuultu toisen kerran vielä kaksi vuotta myöhemminkin. On kiehtovaa kuulla jo ammoin manan maille menneitten sukulaisteni puhuvan omalla äänellään.

Esitätini opastavat, mitä pitää tehdä näärännäpyille, ajoksille tai jos karva on tarttunut kurkkuun. Sanna Lahnoja tietää myös mitä pitää tehdä, jos lehmä on jäänyt metsään. Sen sijaan Sannan loitsu ja siihen liittyvä kertomus Torte –nimisestä tietäjästä ovat hieman hämärämpiä:

”Torte kuluki mökkini sivu, oli matkalla keittämässä taikavettä. Menin sisareni kansa maata. Se nukku kohta. Minä olin puolittain valaveilla. Sillon alakoi kuulua porstuasta kopsetta ja meni sisareni sängyn alle. Sitten se tuli minun sänkyyn ja alakoi painaa. Sillon minä huuvin Anna-sisartani. Anna nousi ja otti halon ja sannoi: Mee ommais tykö ja paina omias! Sillon lähti. (Tosi.) ” [XII2 5979. Pyhäjoki. Nikki, H. A. 316. -12.]

Avainsanat: kansanperinne, kansanrunous, Pyhäjoki