Skip to content

Pyhäjoen kirjasto

“Pyhäjoen kirjaston kuulumisia”

Category Archives: Kirjaston arkea

13/07/2012 Onko kirjasarjojen aika ohi?

Onko suurten kirjasarjojen aika ohi? Vai onko hyllyssämme vääriä sarjoja? Osaa ei ole lainattu yhtään kertaa enää 5 – 10 vuoteen. Joukossa on niin historiaa, eränkäyntiä, puutarhaa, lintuja, eläimiä kuin lääketiedettäkin käsitteleviä kirjoja. Tietenkin isot kirjat ovat hankalia käsitellä, ehkä niistä on myös hankala löytää tietoja sisällysluetteloista ja aakkosellisista luetteloista huolimatta. Ovathan nämä kirjat myös vanhanaikaisen näköisiä, hyllyssä tunkkaisen oloisia.

Moniosaisia suursarjoja myös myydään yhä vähemmän, sillä internetistä helposti löytyvä tieto on ajanut niitten käyttötarpeen ohi. Vaikka internetin tietoa pidetään usein epäluotettavana, löytyy Googlella sama tieto kuin kirjoista, usein vieläpä helpommin ja ajankohtaisempana.

Osa sarjoista on siirretty varastoon odottamaan josko niitä joku vielä kaipaa, osa on jouduttu kylmästi poistamaan. Salin puolella hyllyssä ne vievät vain tilaa ja huomiota uusilta kirjoilta.

Advertisement

Avainsanat:

31/01/2012 Lainanpäiväviikko

Avainsanat: , , , , , ,

13/12/2011 Ruotsin historian lainahistoria

Historian popularisoijan ja televisiostakin tutun Herman Lindqvistin lähes 800-sivuinen Ruotsin historia – jääkaudesta tulevaisuuteen  on helppoa luettavaa. Vauhdikkaat tapahtumat, sotaisat kuninkaat, sänkykamariseikkailut ja anekdootit seuraavat toisiaan kiivaassa tahdissa. Toisinaan hallitsijat vaihtuvat niin sukkelasti että on pakko selata taaksepäin. Kuninkaat tulevat tutuiksi, mutta tavallisesta kansasta ei juuri puhuta mitään.

Kaikkiaan tämä hupaisa ja Ruotsin historiaa helposti valaiseva opus on ollut lainassa vain surkeat viisi kertaa. Kirja on ilmestynyt suomeksi 2003. Kirjastoomme se on hankittu antikvariaatista maaliskuussa 2005. Luultavasti sitten on käynyt näin:  Se on luetteloinnin ja muovituksen jälkeen nostettu uutuustelineeseen, josta joku on sen lainannut. Koska kirja on paksu, on sama asiakas uusinut lainan. Tämän jälkeen sama asiakas on palauttanut kirjan ennen kesäkuuta 2005. Koska kyseessä on ollut silloin jo vanha kirja (toissavuotinen!), on kirja päätynyt uutuustelineen sijasta hyllyyn omalle paikalleen.

Ja hyllyssä se on nököttänyt, kunnes liki kuusi ja puoli vuotta myöhemmin minä halusin tietää Ruotsin varhaisemmasta historiasta.  Uusin sen kahdesti, koska kirjoitustyyli koukutti ja minun oli pakko jatkaa lukemista vaikka aikaa ei olisi ollutkaan. Vihdoin pääsin kirjassa 1900-luvulle. Tässä vaiheessa intoni lopahti ja lopetin lukemisen sivulle 686, kohtaan  jossa Ruotsista aletaan rakentaa sosiaalidemokraattista valtiota.

Nyt palautan kirjan, jotta joku toinenkin voisi sen löytää.

Avainsanat: , , ,

19/08/2011 Talven ajat

Avainsanat:

29/03/2011 Luvassa: satuja ja käsitöitä

Avainsanat: , ,

08/02/2011 Vuoden lainaaja

Pyhäjoen kirjaston Vuoden lainaajaksi nimettiin Lainan päivänä tiistaina 8.2.2011 Tytti Karsikko.

Tytti on Parhalahden koulun viidesluokkalainen ja ahkera lukija. Parhalahden kirjastoa hoitava Satu Koivusipilä muistaa, että Tytti vieraili kirjastossa ensimmäisen kerran jo parin kuukauden ikäisenä lastenvaunuissa. Nyttemmin Tytti on siirtynyt myös pääkirjaston vakituiseksi asiakkaaksi.

Valitsemalla Tytti Karsikon Vuoden lainaajaksi kirjasto haluaa kohottaa esiin kirjastojen tärkeän käyttäjäkunnan, koululaiset.

Vuoden lainaaja on nimetty Pyhäjoella vuodesta 2005 alkaen. Tytti Karsikko on ensimmäinen koululainen Simosen lapsien jälkeen.

Vuoden lainaaja 2011 Tytti Karsikko

Aiemmat Vuoden lainaajat:

2005 Simosen perheen lapset

2006 Pirkko Tuikkala

2007 Raimo Korpela

2008 Iikkalan ryhmis

2009 Seija ja Heikki Viljanmaa

2010 Kati Koutonen

Avainsanat:

04/02/2011 Yppärin koululla

Yppärin kyläkoulu vietti kirjastopäivää ja kutsui minut lukemaan kaikille luokille. Lukusessio kesti aina puolisen tuntia, minkä jälkeen oli vartti aikaa käydä kirjastossa.

Aamu alkoi eskareitten kanssa. Kymmenkunta lasta kuunteli tarkkaavaisesti Virpi Pennan kirjoittamaa maagisen kaunista kuvakirjaa Perhosten polku. Välillä tutkittiin kuvista, että missä se laiva oikein on. Toisena kirjana oli Martti Haavion Iloinen eläinkirja, josta luettiin muutama juttu. Kun pidin dramaattisen tauon Karhun, suden ja ketun lahjat – tarinassa, toivoi yksi tyttö  että Matti Tatti Tarkkasilmä tappaisi kellarissaan olevat pedot. Tiedustelin vieläkö luetaan. Yksi poika vastasi että ei missään tapauksessa enää, mutta toinen halusi kuulla uudestaan Perhosten polun.

Isommat pötköttelivät salissa patjoilla. 3 – 4 –luokkalaiset saivat kuullakseen pari lukua Ella luokkaretkellä –kirjasta ja Majaluoman Haikaroiden vauvan. Pienen hengähdystauon jälkeen luin vitos-kutosille Parkkisen karhukirjeitä ja Vaarallisesta juhannuksesta luvun, jossa hemulin pikkuinen serkku vartioi häkissä olevia vankeja. Yleisö oli varsin vastaanottavaista. Parhaiten upposi muumi-kirja, jota kukaan ei kumma kyllä ainakaan tunnustanut lukeneensa.

Kriittisin yleisö oli yllättäen 1 – 2 –luokkalaiset. Luin nuoremmille esikoulussa viime vuonna Haikaroiden vauvan, ja nyt he halusivat kuulla sen uudestaan. Haavion eläinsatujen aikana väki alkoi olla levotonta, joten kovensin panoksia ja siirryin lasten keskelle. Possu Urhea olikin sitten lähes täysosuma. No hyvä!

Yppärissä koululaisten kirjastonkäyttö on aktiivista. Kirjasto on auki torstaina ja kaikki luokat käyvät lainaamassa pulpettikirjoja, lukudiplomikirjoja ja muutakin.

Avainsanat: , , ,

21/01/2011 Kolme kultamitalia

Kirjaston arkeen kuuluvat koululuokkien kirjastovierailut. Oikeastaan se ei kuitenkaan ole arkea, sillä vieraat tuovat aina juhlan tullessaan ja vierailut katkaisevat puurtamisen ennakkotilauslistojen parissa.

Eilen meillä oli ilo vastaanottaa 22 vireää ja virkkua nelosluokkalaista ja heidän opettajansa Johanna. Aikaa oli mukavasti kahden oppitunnin verran. Ensimmäisenä piipahdimme työhuoneen puolelle puhumaan kirjan matkasta kustantajan luettelosta hyllyyn. Kurkistimme köökin puolelle ja varastoonkin. Minusta on ainakin hauska päästä aina kurkistelemaan takahuoneisiin joihin ei yleensä pääse, miksei siis lapsistakin.

Toisena ohjelmanumerona kertasimme tietokirjaluokat ja kiersimme aikuisten osastoa. Tähän liittyi tehtävä, jossa pyysin heitä hakemaan esimerkiksi jonkin kirjan, joka kertoo Aasian tai Afrikan maasta. Vilinää piisasi kun neloset pääsivät irti hyllyjen väliin.

Palasimme näyttelytilaan, missä istutin vieraani taikamatolle ja pikavinkkasin muutaman kirjan. Joku pojista epäili, että vain naiset lukevat runoja, mutta Grigori Osterin Huviksi ja haitaksi ja Jukka Itkosen Villin lännen murmeli (http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Kulttuuri/rentalereuhake_ja__kastelukannuviipero_5579594.html) saivat ehkä mielen muuttumaan.

Varsinainen huipennus oli tietokilpailu, jossa oli upeat palkinnot: kolme kultamitalia, jotka olin aivan itse edellisiltana askarrellut pahvista. Tietokilpailuun liittyi, että vastauksia sai hakea kirjaston kokoelmista. Toiset ryntäsivät kaivamaan esiin Pikkuveljen sukunimeä Kattos-Kassis – kirjoista, toiset metsästivät Kirsi Kunnaksen runoa herra Pii Poosta saadakseen selville minkä alle tämä jäi. Harry Potterin kaverit tiedettiin, mutta harva muisti mikä kuva on kapteeni Haddockin paidassa.

Täydellisiä vastauslappuja oli niin paljon, että hain lainaustiskiltä Riitan onnettareksi ja arvoimme voittajat. Postimies Paten, Jessi-kissan ja postineidin kuvilla varustetut mitalit olivat yllättävän mieluisia palkintoja.

Avainsanat: ,